Tiloissa

Kenties kirjoitan Tiloissa-näyttelystäni vielä enemmänkin ajatuksia, kunhan pöly hiukan laskeutuu. Toistaiseksi kuitenkin jaan tässä vasta pari kuvaa, sekä näyttelytekstin, jossa valotan muun muassa näyttelyn nimen taustaa. Hiukan etukäteen (näyttely on siis auki vielä viikon) tekee mieli jo kiittää kaikkia kävijöitä, tuttuja ja tuntemattomia, ajastanne ja ennen kaikkea ajatuksistanne! Niitä on ollut ilo saada kuulla! Kiitos myös aivan ihanalle Galleria Huvilalle, joka on täysin objektiivisesti arvioituna maailman suloisin, kodikkain, viihtyisin ja vieraanvaraisin taidegalleria ikinä! Tässä linkki Tiloissa-näyttelyn fb-tapahtumaan, jossa kaikki olennainen informaatio: https://www.facebook.com/events/263746970633771/.

Näyttelyteksti/ Maria Vilja/ Galleria Huvila/ 14.-29.5.2016

Tiloissa-näyttelyssä Galleria Huvilassa on esillä piirustuksista muodostuva teoskokonaisuus. Muodoltaan teokset asettuvat piirustuksen ja installaation välimaastoon ja ottavat vaikutteita myös kollaasi- ja veistostaiteesta.

Tiloissa-näyttelyn teokset esittävät tavalla tai toisella – usein oikeastaan tavalla ja toisella – tiloja. Tiloissa olemisella tarkoitetaan Urbaanin slangisanakirjan mukaan paitsi hallusinaatiota myös järkyttymistä tai poissa tolaltaan olemista. Ilmausta käytetään myös tilanteessa jossa ollaan erityisen innostuneita, jopa haltioituneita jostakin.

Poissa tolaltaan olemisen ja haltioitumisen välinen tasapainottelu on näyttelyn kantava teema. Toisinaan todellisuus on avoin ja kutsuva, toisinaan umpinainen ja teljetty. Sinnikäs keskittyminen ensimmäiseen vie kohti toivoa. Pitkän tähtäimen tavoitteenani on houkkamainen huolettomuus. Sitä kohti hilautuessa piinaavat välähdykset suljetusta, tuhoutuvasta todellisuudesta ovat harmillisen uskollinen seuralainen. Tiloissa olemisen eri puolet ahdingosta ihastukseen ja epätoivosta euforiaan kietoutuvat toisiinsa.

Piirustuksia työstäessä en aina tiedä kummasta todellisuudesta kuva nousee. Joskus kuvat valitsevat puolensa, joskus ne jäävät tasapainoilemaan niiden välille. Usein ne ovat lopulta ilmaan jääviä kysymyksiä, kavahduksia, hymähdyksiä ja katsahduksia. Joskus ne ovat näkyjä, joita hartaasti haluaa nähdä. Kun sellainen ilmestyy, se vilahtaa silmäkulmassa, mutta jos yrittää katsoa suoraan, se katoaa.